keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kindness is your only weapon

Ympäristökeskustelut päättyvät usein masentavin tuloksin. Ilmasto lämpenee, ympäristö kemikalisoituu, kalakantoja ylikalastetaan ja metsiä kaadetaan, eikä kukaan haluaa tehdä mitään kun ei se naapurikaan tee. 

Tänään Rotaryn järjestämässä Itämeri-seminaarissa mietittiin maatalouden fosforin uudelleenkäyttöä, vailla tietenkään mitään suurempia maailmanpelastusaikeita. Itseasiassa huono englanninkieli ja turhaa vatvominen jäi minulle paremmin mieleen. Ja niin, saatiinhan me ilmaista kahvia ja porkkanakakkua. Kiitokset Nordkalkille siitä. 

Jälkeenpäin mietin, että taas tuli vaivuttua tähän turhautuneeseen mielentilaan, jonka välttämisenä ihminen yleensä alkaa vähättelemään ympäristöongelmaa taikka vain työntämään asiat pois mielestä. Sitten junaa odotellessani ja lohtupähkinöitä herkutellessani juna-asemalla kuului työ tuttu VR:n ilmoitusääni: "Lähijuna Hangosta on peruttu." Kolme henkeä meitä siinä odotteli ja vaivautuneesti kääntyi kävelemään hiljaa poispäin. Jotenkin tunsin ettei tilanne ollut vielä ohi. Lähdin tarkistamaan bussiaseman bussitilannetta ja sieltä se tulikin: Hangon Friman bussi, jossa merkintä "tilausajo". Ulos hyppäsi pirteähkö nainen ja huusi: "Tässä se juna (bussi) on!"

Pidän hirveästi busseista. Varsinkin kun on iloisia matkustajia ympärillä. Päätin koettaa hoitaa ympäristömasennusoireitani toisin. Mietin hetken maapallon pelastamista. Tässä jonkinlainen idea (ainakin alkuun):

Pitäisi lopettaa tämä iankaikkinen syyttely! Ei ihme että kaikkia masentaa tai suututtaa. Ensin syytetään maanviljelijöitä, sitten ympäristöihmisiä, poliitikkoja, yksityishenkilöitä ja lopulta peurojen ja muiden metsäeläinten ulosteita metsissä. Onkohan joku selvinnyt ilman syytöstä? 

Eihän ne maanviljelijät ole pahoja ihmisiä, hehän kasvattavat kanssaihmisilleen ruokaa (eivät vain itselleen). Ja tosi asia on ettei peltojen vesistöhaittojen ehkäisemiseen ole tarpeeksi hyviä keinoja, vielä! Jätetään se syyttely siihen tilanteeseen missä hyviä vaihtoehtoja löytyy, eikä edelleenkään tehdä mitään. Ja silloinkin ennen kuin aletaan osoitamaan sormia, katsotaan ensin omaan peiliin. 

Voisikohan asioita ratkaista rakentavasti, niin kuin hakemalla ratkaisua, ei syyllistä?Ehkä me silloin löytäisimme helpommin yhteisen sävelen ja voisimme yhdessä yhteiskuntana ratkaista meitä koskevat ympäristöonhelmat. 

Aloitetaan olemalla kilttejä toisillemme. Niin kuin äiti jo pienenä opetti. 

Kindness is your only weapon - Eilisen Yogi- teepussini viisaus.    

Henna